Kun puhutaan väsymyksestä, mieleen tulee usein ylitöitä, univajetta tai stressiä. Mutta kesällä – jolloin meillä on usein enemmän vapaa-aikaa – moni tuntee olonsa silti yllättävän uupuneeksi. Ei osaa sanoa miksi, mutta virta ei riitä. Syy voi löytyä pienistä, näkymättömistä tavoista, jotka pääsevät livahtamaan kesän rennossa rytmissä.
Valoisat illat, myöhäiset nukkumaanmenot, epäsäännölliset ruokailut – koko päivärytmi menee sekaisin. Keho ja mieli rakastavat säännöllisyyttä. Kun se katoaa, energiatasot heittelevät. Aamulla väsyttää, päivällä on vaikea keskittyä ja illalla pinna kiristyy.
Säilytä perusrakenne, vaikka kesäaikataulu olisikin vapaampi – etenkin unen ja ruokailun osalta.
"Kesärytmi" saa olla kevyempi, mutta ei täysin kaoottinen.
Pitkät auringossa vietetyt ajat, kuumat tilat ja huono ilmanvaihto väsyttävät suoraan aivoja. Aivot eivät pidä kuumuudesta. Keskittyminen herpaantuu, ärtyneisyys kasvaa ja olo on levoton. Lisäksi moni unohtaa juoda tarpeeksi vettä, mikä pahentaa kaikkea edellä mainittua.
Tee vedestä päivittäinen rutiini – jokainen lasi on pieni virkistyshetki.
Hakeudu tietoisesti varjoon ja raikkaaseen ilmaan – se ei ole ylellisyyttä, vaan tarpeellista.
Enemmän vapaa-aikaa = enemmän energiaa? Ei välttämättä. Jos päivillä ei ole mitään suuntaa, mieli alkaa harhailla: sometus, murehtiminen, tylsistyminen. Lopulta olo on uupunut, vaikka mitään ei tullut tehtyä.
Aseta itsellesi pieniä, mielekkäitä tavoitteita: kävely, kirjan luku, kaapin järjestely.
Parempi 1 tunti tarkoituksella kuin 5 tuntia ajelehtien.
Kesä on täynnä tapahtumia: grillijuhlia, sukulaisten tapaamisia, festareita, reissuja. Se on ihanaa – mutta myös väsyttävää. Varsinkin, jos sanot aina kyllä. Positiivisetkin asiat kuluttavat voimia. Ilman palautumista väsymys kertyy nopeasti.
Suunnittele tietoisesti lepopäiviä ilman ohjelmaa ja ihmisiä.
Muista: ”Ei” on itsestä huolehtimista, ei töykeyttä.
Kesän ei tarvitse olla täynnä toimintaa ja kiirettä. Kun opimme tunnistamaan nämä hiljaiset energiavuodot, voimme löytää parempaa tasapainoa. Vähemmän suorittamista – enemmän läsnäoloa. Sillä todellinen energia syntyy liikkeen ja levon tasapainosta.